Se oli ihanaa aikaa se. Lämmöllä muistan, vaikka samalla muistan rintatulehdukset ja sen tuskan.
Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin kun itse pysyi rauhallisena ja piti kaalia varmuudeksi jääkaapissa. Jos tuntui, että rinta on arka tai paakkuuntunut meni lämpimään suihkuun ja vaihtoi yöllä 4 tunnin välein haarukalla hakatun kaalinlehden rintaliveistä. Jos maitoa ei tullut nautti puoli pulloa ykkösolutta.
Alusta asti "opetin", että me molemmat huolehdimme rinnan kunnosta, oli huoltokatkoja, jolloin toimitusta ei saanut ;)
Aivan alussa annoin myös korviketta, vaikka hankalaahan on kiehauttaa pulloja päivittäin ja samalla imettää. Tuntui, että tekee kahta työtä ja helpompaa olisi vaan tehdä jompaa kumpaa.
Syöttötilanteen pidin rauhallisena aina, että vauva sai keskittyä siihen mitä osaa parhaiten. Kiirettä ei ollut mihinkään. Kiirettömästi se myös loppui. Yhtenä päivänä 11 kuukautisena ei enää haluttu. Äiti oli pari päivää hämillään, mutta ylpeä pikkusoturiprinsessasta. Hänestä oli tullut taapero.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti